26.2.2010 - Treenit, bändikuvaukset, viimeiset miksaukset, Suomen häviö ja Morgan Kanen keikka.

Perjantai 26.2.2010 - Toiminnan täyteinen päivä alkoi noin puoli kolmen aikaan, kun bändin jäseniä alkoi tippumaan treenikämpille. Tunnelmaa kohotti illan olympialaisten jääkiekon välieräottelu Suomi vs. USA ja ajatus mahdollisesta Suomen finaaliin pääsyn positiivisesta vaikutuksesta keikkaan ja yleisömäärään. Ensimmäisenä ohjelmassa oli kuitenkin uusien bändikuvien otto ja kuvaajana hääri ex-rumpali Hellu. Jopea lukuunottamatta kukaan miehistöstä ei varsinaisesti rakasta poseeraamista, joten totutulla kaavalla alku meni häsäämiseksi ja pelleilyksi.

Jopen ja Tommisen omaa kivaa

Pesku, Tero ja Hellu

Pesku ja Jope

Loppujen lopuksi taisi jopa kaksi kuvaa onnistua kohtalaisesti, vaikka parasta kuvaa ei koskaan valittukaan käytettäväksi...

(Oikeat bändikuvat ovat nähtävissä mm. täällä )

Tämän jälkeen komiat mallit siirtyivät siihen mieluisampaan hommaan, eli treenaamaan illan biisejä läpi. Tarkoitus oli vetää "Valhe" ja "Mielivankila" livenä ensimmäistä kertaa. Videoraportista voi katsella lopputulosta.

"Mites tää menikään..." (Allu, Pesku, Tero ja Tomminen)

Jope aka. Panzerlord

Parit biisit soiteltua alkoi roudaus, Mäntän Morgan Kaneen ajelu, lisää roudausta, odottelu ja lopulta soundcheck. Saundit löytyvät helposti ja syömisen jälkeen osa bändistä matkaa miksaamaan Rautiaisen Miskan kanssa "Mielivankila"-lätyn viimeiset kohdat kuntoon.

Miksaus kunnossa, edessä odotettu Suomi - USA Teron kämpillä. No, pelihän loppui sitten 1-6, mutta ensimmäinen erä (0-5) oli sen verran koomista katseltavaa, että fiilikseen se ei negatiivisesti juurikaan vaikuttanut. Siirryimme Teron asunnolta 50 metriä keikkapaikalle katsomaan Searchin lämppärikeikkaa ja kyllähän pojat hyvin veti!

Parit kaljat alle ja mukaan ja siirtyminen lavalle Stephen Kingin "IT"-elokuvan teemabiisin toimiessa introna. Alkuun bändin vanhin biisi, jonka jälkeen ensisoitossa uusimmat biisit. Meininki oli helvetin hyvä ja porukkaa jaksoi paikalle tulla ihan mukavasti.

Parit hämyiset kuvat (enemmän "reportaasia" keikasta ylhäältä löytyvästä videosta):

Tomminen, Pesku ja lehmipoika

Allu

Tero ja Jope (naama sensuroitu)

Loppuyö/aamu jatkui perinteisin menoin mm. kamoja hukaten/roudaten ja jatkoilla (Tero pääsi nukkumaan lauantai-iltana yhdeksän maissa). Loppujen lopuksi siitä ei kuitenkaan taaskaan jäänyt paljon kirjoitettavaa.

~Allu / Ivian

Linkkejä:

Ivian @ myspace

ivian.org

Studiopäiväkirja osa 4

Viikonloppuna Tomminen sai huudettua viimeisetkin turhautumisensa nauhalle ja perskeles, että toimii! Lauluihin satiin päälle hirveä agre ja huutoa kyllä riittää. Hyvä näin. Pariin väliin kuullaan myös stemmoissa Teron suloääntä.

Tällä hetkellä Rautiaisen Miska hikoilee miksausten parissa ja yrittää löytää biiseihin jotain järkeä. Tomminen on taas sen verran vanhan liiton äijiä, että ei taida päästä nettiin tällä hetkellä, joten studiosessioista kirjoittaminen taitaa jäädä tältä osalta tähän. Blogi jatkuu kuitenkin erinäisten keikka/kaljanotto-raportein, videoin ja kuvin. Stay tuned!

Studiopäiväkirja osa 3

Aikaa on taas vierähtänyt viime kerrasta, mutta yritetään jotakin kitaroitten nauhotuksista tonkia muistin perukoilta...

Kitaroita nauhoiteltiin useassa eri pätkässä usein siihen asti, kunnes humalatila esti aivojen ja sormien yhteyden, vaikkakin tällöin tuntui vasta parhaat ideat tulevan. Koko saundimaailma yritettiin pistää tällä kertaa erittäin raa'aksi ja säröä käytettiin suhteellisen niukasti, joka osaltaan vaikutti soittomukavuuteen. Ärräpäät lensi ilmassa uusintaottojen kerääntyessä, mutta kyllähän siitä taas selvittiin. Osa biiseistä on nopeampaa ja teknisempää, mitä Ivianilta on tähän mennessä tullut ja tulipahan tarkkaamossa tehtyä myös uusia sovituksia ja "täyttöjä" suht paljon.


Punk-henkisyyttä haettiin ja valtaosassa biisejä ei soi enimmäkseen, kuin kolme kitaraa, eikä turhia siivoiluja harrasteltu (kaikki kuuluvat virheet pistetään sitten tämän piikkiin) ja eksyipä mukaan myös biisejä ilman sooloja. Taitaapi olla jopa ensimmäiset nauhoitetut laatuaan. Petteri kävi viinanhimoissaan näyttämässä ykkösellä purkkiin-tekniikkaansa. Tätä tekniikkaa täytyy käyttää hyväkseen tulevaisuudessakin: Petteri autolla paikalle, kitara käteen ja sanotaan, että pääsee lähtemään juomaan kaljaa vasta, kun kohdat on purkissa. Toimii!

Mitäköhän muuta... Tero soitteli 12-kielisellä parit hempeilyt ja soittipa ne bassotkin jossain vaiheessa, mutta se oli taas niin nopea sessio, että ei jäänyt paljon kertomista.


edit: Ja semmonenhan pieni juttu jäi kertomatta, että äänityksiin käytettiin Peavey 6505-nuppia Mesan kaapilla...

~Allu

Studiopäiväkirja osa 2

Hiljaa hyvä tulee vai kuinka sanovatkaan

Eli siis, oli synkkä ja myrskyinen yö... Tai no, päivällähän se tapahtui eikä siellä mitään myrskyä ollut, mutta kuitenkin oli tullut aika aloittaa Ivianin uuden levyn nauhoitukset, ja meikäpojallehan se ensimmäinen nakki napsahti, rumpalin uran kun valitsin aikanaan.

Asiaan siis, rummut kun oli saatu mikitettyä ja pari kuppia kahvia imettyä, oli aika käydä töihin, ensimmäisenä lähti työnimi di-di-di-di-di, nopeatemponen mättökappale joka kuitenkin saatiin yllättävän vaivattomasti purkkiin, toisin kuin seuraava kappale, joka kantoi työnimeä Terminator.

Muistan kun teimme tuota kappaletta, Tomminen huusi joka väliin "Heitä siihe jotai kikkailua", "Kikkaile siihenki jotai", "Heitä jotai iha hullua kikkailua siihenki kohtaan". Eihän siinä muuten mitään ongelmaa ollut tuossa nauhottamisessa, mutta kun nuo tahtilajit pariin kertaan vaihtuvat kappaleen aikana, ja metronomi nakuttaa neljäsosia vai mitä ne nyt oli, niin joutui eräänkin osan pariin kertaan ottaan uudestaan, tämä kappale lyötiin kaikenlisäksi sisään ilman että Allu tykitti tarkkaamossa taustakitaraa, eli ulkomuistista jouduttiin pelaamaan koko paska läpi.

Kun kappale sitten vihdoin saatiin purkkiin, käytiin "Vittubiisin" kimppuun joka saatiin huomattavasti edellistä kappaletta helpommin nauhalle. Sitten oli vuorossa tämän session viimeinen kappale, joka kantaa työnimeä "Oksakynttilä" (Kappale on VANHA! Tehty ennenkuin edes liityin bändiin, eikä ne apinat oo vieläkään keksiny sille oikeaa nimeä!) Joka heitettiin "melkein" ykkösellä purkkiin, tämä kappale tultiin kuitenkin nauhottamaan seuraavissa sessioissa uudestaan, sillä kiireessähän emme huomanneet että siellähän meni pari kohtaa aivan munilleen. Näin oli siis puolet kappaleista saatu nauhalle, muut lähtivät juomaan kaljaa, minä töihin (prkl...)

Seuraavat sessiot olivat pari viikkoa myöhemmin, ja tarmoa sekä intoa puhkuen hyppäsin jälleen apinanraivolla, jo tulevan voiton maku suussani rumpujen taakse.
Mutta homma ei ollutkaan niin helppo kuin mitä luulin..
Oli aika nauhoittaa "Rakkauslaulu" (sama homma tässä kuin oksakynttilässä, vanha biisi, ei oikeaa nimeä, on se perkele kumma!!) tiesin jo alusta asti että tässä herkässä kappaleessa on yksi kovemman luokan haaste, sillä eräs välikohta sisältää tuplabassari kuvion, joka ei ole meikäläiselle helpoimmasta päästä. Tietoisena siitä että se on joka keikalla ja treeneissä mennyt munilleen, aloitin kuitenkin kappaleen soittamisen narulle, ja hyvinhän kaikki meni siihen tiettyyn pisteeseen asti...
Tupakkia paloi, kahvia kului, ärräpäät halkoivat ilmaa, ku ei kule nii ei kule! Kuinka voi yksi, noin 25 sekuntia pitkä kohta aiheuttaa niin paljon päänvaivaa! Kaikkeni antaneena olin jo valmis epätoivoisimpaan ratkaisuun koko rumpalin urani varrella (eli oli tarkotus yrittää soittaa tuo kohta käsillä pedaaleita polkien) mutta sekin meni munilleen! Toivo oli jo melkein menetetty, kunnes kokeilin vetää kyseistä kohtaa kantapäät maassa (normaali tyylini on soittaa kantapäät ilmassa) ja jumppahuiti! Sehän onnistui! Voitokkaana, riemuissani paukuttelin kappaleen loppuun narulle, ja lopputulos oli kelvollinen.

Kun edellisen kappaleen vaikeudet oli kohdattu, oli "Trioliläpätyksen" vuoro, nimi tulee ilmeisemmin kappaleen introssa, basareita polkemalla tapahtuvasta trioliläpätyksestä. Kappale meni nauhalle ilman suurempia ongelmia, mitä ny sitä perinteistä, "Hei tossa heitti taimi aika pahasti", "Toi kuulosti iha paskalta", "Otetaas vielä kerran". Kun tämäkin kappale oli sittten saatu nauhalle, oli vielä aika pistää Oksat kynttilään kertaalleen kiellon päälle, eli vetästä "Oksakynttilä" uusiks narulle, siinä ei kuitenkaan kauaa mennyt, ja näin oli saatu rummut Ivianin uudelle levylle nauhoitettua. Kertaalleen vielä lopputulokset kuunneltua saatoime hyvillä mielin alkaa miettimään basson ja kitaroiden nauhotusta, niistä kertokoot Wuge ja Alpertti seuraavassa osassa!

-Jope-

Studiopäiväkirja osa 1

No niin! Pienen hiljaiselon jälkeen Ivian on aktivoitunut ja käynnistänyt kuuden biisin äänityssessiot. Kerrankin nauhoituksia ei tehdä kovalla kiirellä, joten ehditään jopa kirjoittamaan jonkinlaista blogia. Kovaa settiä luvassa, kuten biisien työnimistä voi päätellä: Terminaattori, Di-di-di-di-di-di, Vittubiisi, Trioli-läpätys, Rakkauslaulu ja Oksa/Kynttilä. Biisien nimien keksiminen ei ole koskaan ollut solisti-Tommisen parasta osa-aluetta, joten me muut kyhäsimme työnimet, koska erilaiset "Uusi biisi", "Uusin biisi"- kyhäelmät pääsivät aiheuttamaan jo pientä hämmennystä. Mutta asiaan:

Nauhoitukset alkoivat lauantaina 17.10.2009 alkuun hieman vaikeahkosti: Rumpaliin ei saatu yhteyttä, autokaan ei ollut käytettävissä ja muut odottivat jo treenikämpillä nauhoitusten alkua. No ei siinä, Tommiselle soittoa, että menee Facebookkiin kyttäämään, josko Jope sinne joskus kirjautuisi sisään. Noin tunnin odottelun jälkeen Jope saatiin kiinni (kuka sanoo, että Facebook on ihan turha?) ja käyntiin lähti operaatio kyydinmetsästys. Tämä nyt ei sinällään haitannut, koska äänittäjä ehti sillä välin oksentamaan sappinesteet pihalla ja Teron kanssa kävimme ostamassa pienen korjaussetin tilalle.

Jope ja Tomminen pääsivät lopulta myös osallistumaan sessioihin ja äänittäjäkin virkosi, joten rumpuja alettiin naruttamaan ja eipä ollut kyllä ihan helpoimmasta päästä nuo biisit. Nopeasti ne jalat ja kädet kuitenkin liikkuu noinkin hyvinvoivalta mieheltä ja saatiin purkkiin erittäin hyvänkuuloista kannuttelua! Lopulta vähässä ajassa neljä biisiä tuli nauhoteltua ja lauantaina 24. päivä jatketaan. Jope kirjoittelee seuraavaksi enemmän noista nauhotuksistaan ja pistetään kuviakin mukaan.

~Allu